kuva: Simo Ollila
Miten haluaisit itsesi esiteltävän, kun olet 10.6.2006 astumassa Annikin Runofestivaalin esiintymislavalle?
"Tässä on runoilija jonka nakkisormissa pysyy niin kirves kuin sulkakynä; kumpikin on käytössä joskus jopa samassa runossa. Tämä runoilija ei pidä sen lyyrisempänä sateen ropinaa kuin paalutuskoneen ääntä; maailma on näkyjä ja näkymiä, still lebeniä yhtä hyvin kuin äkkikäännähdyksiä, ja paljon maailmassa on musiikkia: sointuja ja rytmejä jotka miksautuvat toisiinsa joskus onnistuneeksikin sekamelskaksi runossa. Totisuudesta ja paskantärkeydestä tämä runoilija ei pidä, teeskentelyä näyttää inhoavan, mutta siellä missä kaiken suhteellisuuteen sisältyvä nauru kajahtaa, siellä hän on paikalla. Hellyys ja herkkyys - eivät ne ilmene vain untuvankepeänä hipaisuna, ja toisaalta myös västäräkin sielussa voi piillä sumopainija. Kiinnostavampaa on katsoa silmiin kulkukoiraa kuin mannekiinia."
Millainen oli ensimmäinen kirjoittamasi runo?
Ensimmäinen runoni on julkaistu vanhempieni rantasaunassa, pukuhuoneen seinässä. Sen kuolemattomista säkeistä muistan seuraavat: 'Rantasaunan lautehilla kelliessä, hien ihonpintaa lelliessä, on hyvä tarkkailla lämpötilaa, ettei sauna olijaansa pilaa'. Olin tuolloin kai 14 vuotias.
Entä millainen on viimeisin runosi?
Tuorein runoni on varmaankin jokin 20 laulusta jotka kuuluvat syksyn musikaaliin nimeltään 'Kaipaus'. Säveltäjänä Jukka Linkola. Esitetään Teatteri Vantaassa, Tikkurilassa. Alkulaulu alkaa näin:
"Yksin mieletttömän tähtitaivaan alla,
yksin maan kamaralla
kolkkoa
on ja pimeää".
Lisätietoa Tiihosesta Linkit-sivult